Talvipäivä Tukholmassa

Välillä vaan pitää päästä pois. Pois tutuista maisemista ja mielellään vielä melkein kuin ulkomaille, jotta maisema vaihtuisi ja vastaantulijat olisivat vieraita. Siihen tehoaa hyvin edes se päivä Tukholmassa. Itse asiassa hyvinkin, sillä pidän kaupungista. Lounaisesta Suomesta matkanteko kaupunkiin on edullista ja suhteellisen mutkatonta. Tunnin automatka Turun satamaan ja sieltä kulkee kaksikin laivayhtiötä aamuin ja illoin. Tällä kertaa välineenä oli Siljan laivat. Jotenkin jäi vähän tahmea olo kummastakin yöstä. Jotenkin ihmetyttää, että vuonna 2017 laivassa ei saada toimimaan wifiä tai että paluumatkalla oikeasti pitää kuunnella ruotsalaisten huutoa, naurua, kiljuntaa läpi yön. No, matka ei todellakaan ollut hinnalla pilattu. Ikkunalliset hytit mennen tullen ja vielä maissa hotelliaamiaiset kahdelle maksoivat tällä kertaa 52€. Tässä hyödynsin kyllä jotain laivayhtiön joulutervehdyksen koodia. Eli edullinen ulkomaanmatka kuitenkin.
Matkalla olin nuorukaiseni kanssa, tavoitteita päivän ohjelmalle ei juurikaan ollut. Molemmilla varmaan vähän tuo sama - hetkeksi pois tutuista maisemista. Kuten niin monta kertaa on tullut todettua, Turusta matkustettaessa ainoa ongelma on aikainen saapuminen Tukholmaan. Aurinko ei vielä ollut edes noussut, kun laivasta piti poistua. Tähän ongelmaan auttaa se, että valitsee aina jonkin hotellin, jonne menee rauhalliselle, parin tunnin aamupalalle. Tällä kertaa mentiin helpolla ja otettiin se laivayhtiön kautta siihen terminaalin viereiseen Scandic Ariandeen. Kahden hengen aamiainen oli siis jo tuossa mainitsemassani hinnassa. Hyvä ratkaisu. Perusaamiainen auringonnousua ja laivan lähtemistä seuratessa.
Siitä sitten metrolla keskustaan kaupungin ja kaupunkilaisten herätessä päivään. Yksi matkailun hienoista fiiliksistä on katsella paikallisten töihin kulkemista aamuisin ja sitä, miten esim. kaupat avaavat pikku hiljaa oviaan. Kaupungin herääminen, sitä on aina hienoa seurata.
Päätimme aloittaa päivän Kuninkaanlinnaan tutustumalla. Sen museot avautuivat kymmeneltä. Kuten edellisessä tekstissä kirjoitinkin, varsinainen kuninkaanlinna huoneineen oli poikkeuksellisesti suljettu. Hääpukunäyttelyssä kuitenkin käytiin. Sen jälkeen kierrettiin linnan kellareissa sijaitsevassa Tre kronor -museossa, tehtiin pikakierros jo aikaisemmilta matkoilta tutussa Livrustkammarenissa ja kierrettiin katsomassa myös ne kruunut ja muut Aarrekammiossa.
 
Vanhan kaupungin perinteisen käyskentelyn (ja siinä Science Fiction -kirjakaupassa kiertelyn) jälkeen muutama urheilukauppa, lounas perinteisesti Kungsrträdgårdenin täpötäydessä Fridays-ravintolassa (näistä perinteistä meillä ei taideta luopua).
Suunnitelmissamme oli vierailu Vasa-laivan museossa, jossa viimeksi olimme käyneet varmaan jo kymmenisen vuotta sitten. Nuori keksi kuitenkin kysyä, että onkohan kaupungissa sotamuseota. Olihan, aika lähelläkin. Ilmainen Armeémuseum yllätti minutkin, joka ei aseista ymmärrä yhtään mitään. Mielenkiintoinen perusmuseo, jossa edettiin Ruotsin sotahistoriaa hyvinkin kronologisesti. Ja pitkäänhän se oli myös osa Suomen sotahistoriaa. Käsitellyksi tulivat niin 30-vuotiset sodat kuin Suuret Pohjan sodatkin. Vaihtuva näyttely kertoi tällä kertaa sotapeleistä. Tuonne voisi jopa joskus viedä tuon miehenkin.
 
 
 
 Päivään mahtui myös näyteikkunoiden ihastelua, ihmisten katselua, talviauringon ihailua. Tukholmassa voisi todellakin käydä useamminkin.

 Seuraa blogia myös Facebookissa.

Kommentit

  1. Uskomatonta, että Tuhkolmassa on jo noin keväisen näköistä ja täällä Pohjois-Savossa on hanget korkeat nietokset. Ja tosiaan, olisihan se joskus ihana vain "piipahtaa Tukholmaan", mutta täältä idästä ei noin vain piipahdellakaan. Kivan kuuloinen retki. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo piipahtamisen etu täällä tosiaan on. Tosin aina kateellinen noille, jotka voivat "piipahtaa" Tallinnassa. Koskaan ei ole tyytyväinen.

      Poista

Lähetä kommentti