Kotikaupungin top-jutut

Perhejuhla- ja keväthumusta selvitty. Retkeily on jäänyt vähän väliin, toivottavasti kesäkuun loppu ja heinäkuun alku antavat mahdollisuuden jo lähteä tutustumaan uusiin mukaviin näyttelyihin tai kohteisiin. Lista pakollisista käyntikohteista alkaakin olla jo pitkä.

Nyt kuitenkin hetkeksi kotimaisemiin. Tähän tuli innostus, kun paikallinen huippusuosittu blogisti Päivi Nakit ja Mutsi -blogista listasi syitä matkustaa Uuteenkaupunkiin. Pakkohan se oli itsekin ryhtyä miettimään niitä omia. Kaikki Päivin mainitsemat jutut ovat aivan ehdottomasti myös minun suosikkijuttujani - miten voisi olla toisin?

Mutta tätä kirjoitusta en kuitenkaan tehnyt ajatellen turisteja, vaan tällä kertaa ihan minua itseäni. Mitkä ne ihan omat suosikkijutut ovat? (ja huomaa, että tämän seuraavan listan olen todellakin tehnyt täysin henkilökohtaiselta kantilta, en työni, en asukas- tai työntekijälähettilyyden näkövinkkelistä).


Ruokola
Tämä on sama asia kuin koti, joka siis sijaitsee Ruokolan asuinalueella. Minulle koti, oma talo ja piha on aivan äärettömän tärkeä. En oikein ole koskaan osannut ajatella, että tästä kodista joskus johonkin lähtisin tai voisin missään muualla asua onnellisemmin tai laadukkaammin. Joku meidät tähän johdatti. Ajatus omasta talosta oli herännyt, vaikka itse olin raskaana oleva akateeminen työtön ja toinenkin tuossa vaiheessa,  90-lukua kun elettiin, vähän niin ja näin töissä. Kesällä 19 vuotta sitten ajelimme tällä asuinalueella, jossa oli ilmoitettu talo myytäväksi. Se talo ei miellyttänyt, mutta samalla reissulla hiljensimme tämän talon kohdalla, jossa mies totesi "olisi edes tuo ollut myynnissä". Kului kolme-neljä kuukautta ja paikallisesta kiinteistövälitystoimistosta soitettiin, että nyt olisi teidän talo myynnissä. Ja niinhän se oli. Juuri se talo, jota olimme kadulta katsoneet. Päätös tehtiin puolessa tunnissa tietämättä, saadaanko pankista rahaa, tai jostain edes sitä käsirahaa, joka tarvittiin.
 
Taloon muutettiin esikoisen ristiäisiä seuraavana viikonloppuna. Pari vuotta meni tutustuessa taloon ja pihaan. Jossain vaiheessa sitä huomasi, että ympärilläkin on elämää. Kerran jopa uskalsi tervehtiä aidan takaista naapuria. Sillä seurauksella, että ensi viikolla vietetään järjestyksessään 14. yhteinen juhannusjuhla pihallamme. Tämä nyt vaan on se meidän koti ja siksi paras asia Uudessakaupungissa. Niin ja kuvitelkaa nyt, että joku asuu Asemiehentien kulmassa, siinä Karjalantien lähellä. Mutta kuitenkin tiellä, joka on saanut nimensä kylästä, johon tämä kaupunki 400 vuotta sitten perustettiin.

Uusikaupunkilaisuus
Edustan tässä asiassa varhaisherännäistä. Aika moni Uudessakaupungissa koulunsa käynyt ikätoveri halusi kynsin ja hampain täältä pois. Kunnes tulivat siihen 30-40 -vuoden ikään. Huomasivat kaupungin erinomaisuuden, hankkivat täältä sen vanhan talon ja antoivat itselleen luvan tykätä tästä kaupungista. Minulla ei sitä vaihetta ollut. Toki opinnot suoritin muualla ja toki ymmärrän lähteä täältä aika useinkin pois. Mutta minä pidän uusikaupunkilaisista ja uusikaupunkilaisesta mentaliteetista. Kun ei kiinnosta toisten asiat ja juorut, ei itseänikään haittaa muiden puheet. Eiköhän sitä kaikilta paikkakunnilta yhden tekstaripalstallisen verran valittajia löydy. Tässä kaupungissa asiat ovat aina sujuneet.

Kirkkokatu
Jos minun pitäisi nimetä kaupungin kaunein paikka, niin no sitähän minä juuri teen, olisi se Kirkkokatu. Luoja paratkoon, jos joku leena joskus antaisi sen asvaltoida. Keskellä kaupunkia kaupungin vanhimman rakennuksen kohdalta lähtevä etelä-pohjoissuuntainen katu, jonka varrella on idyllisimmät puutalot, aidat ja syreenipensaat. Pihoilla kuivumassa olevat pyykit ja se lämpimän hiekan tuoksu. Tätä katua lapsena kuljettiin kaupungille. Silloin se kirkko oli tien loppupäässä.

Erikoiskaupat
Ja nyt ei sit yksikään yrittäjä loukkaannu, kun en luettele teitä kaikkia. Mutta siis onhan toi Alina ihan huippu. Suomen paras kenkäkauppa ja sen Outi. Onneksi se on täällä meillä. Onhan meillä myös varmaan maailman paras pyöräkorjaamoliike ja se meidän huushollin hovihankkija - PeeHoo ja Taappa.
 

Peteksen marketti
Onhan näitä muuallakin, mutta ainakin Uudessakaupungissa voi keväästä syksyyn käydä vaikka "Kuolemankurvin" tai Peteksen marketeissa. Nämä ovat siis tien varrella tai maatilan pihalla olevia jääkaappeja, joista saa itse kerätä juuri poimittua siikliä, sipulia, mansikoita, salaattia yms. ja laittaa rahat lippaaseen. Niin hienoa ja kätevää. Tämän kokemuksen voittaa ehkä ainoastaan se vuonna 1995 avolava-autolla tehdyn Ranskan-ajelun kokemus: tuore aamupatonki, jonka saattoi käydä ostamassa kadun varren kolikkoautomaatista.
Kuvaaja: Matti Jalava
Ysikutonen
Sen verran nostalgikko olen, että uusikaupunkilaisuutta parhaiten kuvaava auto on Saab-96 -mallin auto. Niitä täällä Uudessakaupungissa valmistettiin suuret määrät vuodesta 1969 lähtien noin vuosikymmenen ajan. Ja kyllä ne tähän kaupunkikuvaan kuuluivat. Meillä kotona ei ollut varaa ostaa niin uutta vuosimallia, että isä olisi saanut ajaa vielä silloin uusikaupunkilaisvalmisteisella autolla. Mutta ysikutonen sen piti kuitenkin olla. Kun uusikaupunkilaisvalmisteisten autojen takalasissa luki tarra "Se. Aito kotimainen", askarteli isä meidän kaksitahtisaabin takalasiin tarran "Se. Aito trollhättanilainen". Myöhemmin niitä kotimaisiakin ysikutosia toki pihalta löytyi.
 
Itsekin olen ajokorttini ajanut sellaisella. Se olisi auto, jonka toivoisin vielä joskus saavani vaikka vain työmatkojen tekoa varten. Pitää sitä haaveitakin olla. Onneksi ainakin se yksi pyhämaalaispoika ajelee kaupungilla ysikutosellaan.

Puupaatit
Kaupunginlahti oli aikanaan täynnä puuveneitä. Aika ajoi jo melkein niiden ohi. Mutta harrastajia kuitenkin löytyy. Pari paikallista kaveria istuskeli jokunen vuosi sitten Pakkahuoneenrannassa ja totesivat, että kyllähän ne puupaatit vieläkin siihen rantaan sopisivat. Päättivät sitten järjestää Puuvenetapahtuman, joka tänä vuonna järjestetään jo neljättä kertaa. Minun mielestäni kaupungin paras ja uusikaupunkilaisin tapahtuma.

Kirkot
Pitää tähän nyt sentään joku matkailukohdekin saada. En väsy kehumasta Pyhämaan uhrikirkkoa. Se on kyllä valtakunnallisesti melkoisen ainutlaatuinen kohde. Puukirkko, jossa on uskomattoman hienot maalaukset 1660-luvulta. Ja mikä tunnelma.
 
Rakennushistoriallisina kohteina Uudenkaupungin kirkot ovat kyllä todella hienot ja monipuoliset. Kalannin kirkosta löytyy mm. Suomen vanhin taiteilijan signeeraus, erikoiset ovat myös Lokalahden kellotapuli ja sen edustan laukkaneilikat, vaikuttava on myös vanhan kirkon hieno tähtitaivas sekä uuden kirkon korkeus ja komeat urut.

Päivilläkin oli vielä blogikirjoituksensa lopussa paikallisia sanontoja. Mielestäni uusikaupunkilaisuutta ehkä parhaiten kuvastavat ne kaksi sanaa, jotka täkäläiset lausuvat, kun lopettavat joko puhelinkeskustelun tai kadulla käydyn juttelun: "Ei mittä".

Kommentit

  1. Ruokola ja Kirkkokatu on edelleen ne osoitteet, joissa vierailen joka kerta ukissa. Isäni asuu ruokolassa ja Mummi kirkkokadulla. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko muuten koskaan käynyt Piilokirkossa?

      Poista
    2. Kyllä, piilokirkko on tuttu. Se ei nyt vaan tälle listalle päässyt.

      Poista
  2. Olipa ihana teksti! :D Juuri tällaisia juttuja eri paikkakunnilta pitäisikin lukea, erilaista näkökulmaa perinteisiin turistijuttuihin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti