Musiikkimuistoja helsinkiläisittäin

Vaikka miten koitan, ei musiikki aiheuta minulle suuria omakohtaisia väristyksiä. Tykkään käydä joissain konserteissa ja jotakin musiikkia sentään kuuntelen. En ole koskaan pitänyt laulamisesta, enkä todellakaan ymmärrä siitä tai mistään soittamisesta mitään. Toki tietyt asiat ja tapahtumat tulevat minullekin mieleen jostain tietystä kappaleesta. Musiikkimuistoja siis minullakin.
Siitä huolimatta halusin poiketa Helsingin kaupunginmuseon Hakasalmen huvilan Musiikkia! -näyttelyssä, joka esittelee nimenomaan helsinkiläisten musiikkimuistoja. Hakasalmen huvilan näyttelyt ovat perinteisesti olleet hyviä, selkeitä, ihmisläheisiä ja kooltaan hallittavia. Niin tämäkin.


Musiikkia!-näyttely kertoo oikeastaan lähes kaiken, mitä musiikista kaupungin historiassa voisi tulla mieleen. Kirkkomusiikkia, opperaa, salonkimusiikkia, tanssimusiikkia, kellaribändit, puistokonsertit, aatteen musiikit, Lepakon ovi, katusoittajat... Ja ne koululaulut.
Tällaiselle ei-laulajalle tuo koululuokka tuotti hieman väristyksiä. Samaan aikaan kierroksella ollut pariskunta sen sijaan nautti suuresti koululaulukaraokesta. Lupasivat tulla pian uudestaan museoon pelkästään laulelemaan.
Näyttelyssä oli mukava kiertää. Kuljettiin tosiaan eri aikakausissa ja paikoissa. Yhteisenä nimittäjänä ainoastaan se musiikki. Lisätietoa olisi ollut saativissa monesta "ruudusta".
Jokainen löytää varmasti tästä näyttelystä jonkun omankin musiikkimuiston. Myös minä.


Musiikkia! Kaupungin soivat muistot -näyttely Hakasalmen huvilassa aina ensi vuoden tammikuun alkuun saakka. Ja tähän museoon on muuten vapaa sisäänpääsy.

Kommentit

  1. Onpa hauskan ja rennon oloinen näyttely. Nyt tuli kyllä paljastuskin! Olen aina ihmetellyt, miten musiikki ei voi vaikuttaa joihinkin ihmisiin kovin kummoisesti ja sinä olet sellainen! Minusta on ihan outoa ajatella etten kuuntelisi musiikkia päivittäin. Ihanaa silti että vierailit näyttelyssä ja lopputulema oli positiivinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis juu. Kyllähän minä sitä joskus kuuntelen ja tosiaan saan joskus ihan väristyksiä kjonserteissakin. Mutta kun minä en siitä mitään ymmärrä - noin niinkuin musiikillisesti. Ja ei mitään hajua, mitä tarkoittaa, kun joku laulaa vaikka joltain "korkeudelta". Selkeä puute yleissivistyksessäni. Ja ne laulukokeet!

      Poista
  2. Paljon tavaramuistoja ei lapsuudesta ole tallella, mutta tuo ala-asteen musiikkikirja löytyy edelleen hyllystä. En ole raaskinut siitä luopua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi olla aika laajasti käytössä tuo Tie musiikkiin!

      Poista
  3. Kiitoksia mielenkiintoisista postauksista. Seuraan FB:n kautta, mutta harvoin kommentoin. Ihana museo, josta en ole kuullutkaan.

    Niin samaa mieltä ja niin voin "omistaa" kaiken mitä sanot laulamisesta.
    Terapeuttinen postaus laulamisenkin osalta. Kiitos vertaistuesta!
    Osaan soittaa pianoa (vähän), on rytmitajua, kuulenkin aina silloin tällöin, jos joku ei voicelaisittain ole vireessä. Nautin kovasti musiikin kuuntelemisesta. Mutta en osaa laulaa. Tai osaan. Saman kappaleen pystyn laulamaan joka kerta eri tavalla :). Itse tiedän ajoittain, että laulan pieleen, mutta useimmiten en. Yleensä olen kehityspositiivinen ja ajattelen, että jos on kova motivaatio ja tekee työtä, lähes mitä vain voi oppia. Laulamista en opi (tai opin yhden kappaleen kerrallaan hirveällä harjoituksella niin että pysyn vireessä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musiikkiopettajat säännöllisesti "toitottavat", että kaikki oppivat laulamaan. Minä en usko :-) Kiva, kun kommentoit.

      Poista
  4. Lauloin nuorenpana kirkkokuorossa. Muuten kuuntelen klassista musiikkia enimmäkseen, ja jonkin verran modernia kirkkomusiikkia. Kuuntelen silloin tällöin muutakin. Karaoke on vastemielistä. Muuten nyt varttuessa on hiljaisuudesta tullut parasta musiikkia.

    Kun nyt aikuiset lapseni olivat pieniä niin me käytiin isoon parisänkyyn selällemme, kuunneltiin klassista msuiikkia yhdessä ja heiluteltiin käsiämme (ja jalkojammekin), ikään kuin kapellimestaria leikittiin. Sitten kukin meistä kertoi että mitä tunteita tai kuvia musiikki herätti. Siinä maattiin ikään kuin psykoanalyytikön sohvalla konsanaan...

    VastaaPoista
  5. Harmi kun asun näin kaukana. Olen sun blogissa eka kertaa ja liityin lukijaksikin. Ois niin kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujallekkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! Käyn vierailulla ainakin :-)

      Poista

Lähetä kommentti