Sikses kiva paikka

Niin, niin sitä kai kuuluu muistella. Miten se vuosi meni. Palatkaamme siis hetkeksi vuoden varren tapahtumiin - näin tämän blogin silmin. Teemasta johtuen kevät ja kesä oli kirjoittamisen kannalta aktiivisempaa aikaa. Silloin kun tuli kierreltyä edes jossain. Tammi-helmikuu oli vielä hiljaista aikaa. Yksi luetuimmista kirjoituksistani liittyi kouluperinteeseen, lukion vanhojen päivään (klik tästä) . Kirjoituksessa muisteltiin vähän päivän historiaa täällä Uudessakaupungissa ja sydän pakahtuen jaettiin kuvia ja videota tämän vuoden tansseista, joissa esikoinen oli mukana. Maalis-huhtikuussa kuljettiin niin isojen miesten kuin junnukoriksenkin merkeissä ja matkoilla tuli sentään käytyä jossain museoissa ja näyttelyissäkin. Mieleen jäivät mm. Tampereen Vapriikin Pyhiinvaellus-aiheinen näyttely ja Salon Veturitallin Nick Brandt.   Toukokuussa vierailtiin mm. Pyhämaassa , kesäkuussa käytiin mm. Porvoossa .  Heinä-elokuussa kirjoitettiinkin sitten lähes joka päivä uusi p...

Kun niitä vapaapäiviä on enemmän kuin kolme, alkaa jo niin tehdä mieli jonnekin. Ja kun oli mahdollisuus saada koko perhe samaan autoon, niin jokaiselle sitten jotakin. Tänä vuonna ei ennen joulua käyty missään joulumarkkinoilla eikä edes ihmettelemässä kauppojen jouluikkunoita. Kotikaupungin jouluvalot toki tuli katsastettua jo ennen joulua. Maanantaiajelu suuntautui siis pääkaupunkiin.    Ja kaikki museot tietenkin kiinni! No, minulle riitti, että sain ihailla Esplanadin jouluvaloja ja katsella näyteikkunoita. Klaus Haapaniemen suunnittelemat Kettu-oopperapuvut Iittalan näyteikkunassa. No tämä Minna Parikan näyteikkuna on vaan aina katsastettava. Yhdelle matkan pääkohde oli keskellä espoolaista asuinaluetta sijaitseva koripalloaiheinen kauppa. Vuosien aikana olemme matkoilla käyneet ehkä miljoonassa urheiluliikkeessä ja tämä teki kyllä valikoimaltaan suomalaisittain jo ihan vaikutuksenkin. Toinen halusi käydä siinä Länsisataman Verkkokaupassa. Sen k...

        Tämä blogi on kuin talvihorroksessa. Kesällä liikutaan ja nähdään kivoja paikkoja. Talvella ollaan kotona, nautitaan oman kaupungin kävelyteistä, katsotaan elokuvia, luetaan, poltetaan kynttilöitä ja kootaan perinteisesti palapeliä. Niistä ei juuri kirjoitettavaa ole. Rentouttavat joulupyhät kohta takana, vaikka loma vielä jatkuukin. On ihasteltu joulukuusta, muisteltu sen avulla menneitä matkoja, katseltu iso määrä elokuvia, tehty kävelylenkkejä, käyty hautausmaalla...   On tavattu läheisiä, ihmetelty joulupäivän kuutamoa, tapaninpäivän pientä lumisadetta, seurattu koripalloa, pihan lintuja, auringonnousuja ja laskuja.

Aika hyvin osuvat Suomen itsenäisyyspäivä ja Jean Sibeliuksen 150-vuotispäivä parin päivän tarkkuudella yhteen. Siksi siis paikallisen mieskuoron perinteisen itsenäisyyspäivän aaton musiikkitilaisuudenkin teemana oli tänä vuonna Sibelius. Kuoronjohtajan ottaessa jo keväällä yhteyttä ja kysymällä juhlapuheen pitäjäksi, oli vielä jotenkin helppo lupautua. Mitä lähemmäksi joulukuu tuli, sitä kauheammalta asia tuntui. Mitä uutta aiheesta (josta siis puhetta toivottiin) voisi enää keksiä? No, uutta ei varmaan tullut keksittyä, mutta hengissä selvittiin!   Ja varoitus, teksti on pitkä ja on tarkoitettu siis luettavaksi ja kuunneltavaksi. Tallennan sen nyt kuitenkin tähän blogiinkin, edes itselleni muistoksi.   Säveltäjämestari Jean Sibeliuksen juhlavuosi on päättymässä. Varsinainen syntymäpäivähän on ensi viikolla, 8.12., jolloin tulee kuluneeksi 150 vuotta Johan Julius Christian – eli Jean - Sibeliuksen syntymästä. Asia on tuskin jäänyt keneltäkään suomalaiselta huomaa...