Johanin ja Fredrikan luona Porvoossa

Olen sen verran vanhanaikainen, että pidän aidoista asioista. Se pätee myös museoihin. Ymmärrän mobiililaitteet ja kosketusnäytöt, mutta itse museokävijänä arvostan aitoja esineitä aidossa ympäristössä ja ennen kaikkea niihin liittyviä tarinoita. Tässä museossa nämä kaikki kohtasivat.

Kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin kotimuseo sijaitsee Porvoon empirekaupunginosassa ja se on aito jäänne 1800-luvun lopun kulttuurikodista. Perhe asui talossa vuodesta 1852 aina runoilijan kuolemaan 1877 saakka. Vain parin vuoden kuluttua valtio lunasti talon irtaimistoineen perikunnalta ja siitä tehtiin museo. Suomen vanhin kotimuseo.
Museon tunnelma tuleekin tästä aitoudesta. Vierailija tietää, että juuri he ovat istuneet näillä sohvilla ja että juuri Fredrika on kasvattanut nämä kukat. Museo kun on tunnettu siitä, että siellä on vieläkin huonekasveja, jotka ovat talon emännän vaalimien kasvien jälkeläisiä. Itse asiassa minäkin sain oksan Fredrikan tuoksupelakuusta. Saa nähdä, onnistunko säilyttämään sen.
Salissa on esillä paljon taidetta. Osan maalauksista perhe sai taiteilijaystäviltä, jotka saattoivat vierailla runoilijan vieraana pitkiäkin aikoja - Fredrikan harmiksi.

Johan Runeberg otti yleensä omat miesvieraansa vastaan tässä Kettuhuoneessa.

 

Pariskunnan makuuhuoneessa on esillä insinööripojan isälleen tekemä pyörätuoli. Vasemmassa käsinojassa on kahva, jolla hän saattoi liikuttaa tuolia. Runebergin oikea puoli oli halvaantunut.

Erityisen kateellinen olin tämän museon puutarhasta. Sekin vaalii Fredrikan perintöä. Fredrika Runeberg oli melkein kuuro 20 viimeistä vuottaan. Hän puhui mielellään kasveilleen, joiden vastausta ei tarvinnut kuulla, vaan sen näki niiden voinnista. Puutarha olikin hänelle tärkeä paikka. Kansallisrunoilija Johan eli viimeiset vuotensa halvaantuneena, lähes vuodepotilaana. Kerrotaan, että puutarha oli myös hänelle tärkeä, hän saattoi katsella mm. sen lintuja ja kukkasia ikkunastaan.