Sikses kiva paikka

No, ei tästä nyt kyllä kuitenkaan tullut Someron esittelyä. En vaan malttanut olla kirjoittamatta tuota otsikkoa. Juniorin turnaus suuntautui tällä kertaa Someron liikuntahalliin. Joukkueen lämmitellessä oli aikaa käydä tutustumassa Someron kirkkomaalle. Someron kirkko onkin ihan mielenkiintoinen. Tosin mielelläni olisin käynyt myös sisällä kirkossa. Keväisenä lauantaina se ei tietenkään ollut avoinna. Sisällä kirkossa kun olisi yhdet harvoista yhä käytössä olevista uusikaupunkilaisista Zachariassenin urkutehtaan valmistamista uruista. Urkutehdas toimi 1860-1910-luvuilla ja siellä valmistettiin pitkälti yli sadat kirkkourut. Käytössä niitä ei kuitenkaan enää moniakaan ole. Someron urut ovat vuodelta 1880. Kirkolla ja Uudellakaupungilla (kotikaupungillani siis) on muutakin yhteistä. Molempien kaupunkien kirkot kun ovat saman, lääninarkkitehti Georg Th Chiewitzin suunnittelemat. Someron punatiilikirkko on valmistunut vuonna 1859. Vähän kirkon alapuolella sijaitsevat hautausmaat. ...

Salon Veturitallissa on tämän kevään aikana rikottu museon kävijäennätyksiä. Jo yli 17.000 vierailijaa on nähnyt hienot Nick Brandtin Itä-Afrikassa kuvatut eläinvalokuvat. Kuten olen aikaisemminkin todennut, ovat Veturitallin taidemuseon tilat mieleeni. Tämäkin näyttely sopi hienosti tiilisten, kaarevien seinien ja oviaukkojen tilaan. Nick Brandtin näyttelyn On T his Earth, A Shadow Falls esittelee runsaat 60 suurta mustavalkokuvaa, jotka esittävät pääasiassa itäafrikkalaista uhanalaista luontoa. Näyttelyn on tuottanut Fotografiska Museet ja tässä Tukholman kävijöille tutussa museossa esillä ollessaan se oli myös yleisömenestys.   Kiertäessä näyttelyä tuntee olevansa keskellä lauantai illan Avara luonto -dokumenttia. Seeprat, röpelökorvaiset elefantit, gepardit, imettävä leijonanaaras, hylätty strutsinmuna tai kivettyneet linnut lumosivat ainakin tämän seurueen.   Vuonna 1966 Lontoossa syntynyt Nick Brandt valmistui 1990-luvun alussa kuvatai...

Kaikki varmaan jo tässä vaiheessa kuluvaa vuotta tietävät, että nyt vietetään säveltäjä Jean Sibeliuksen 150-juhlavuotta. Jokaisen menestyvän miehen takana on myös nainen – vai miten se menikään? Järvenpään taidemuseo on nostanut ”professorin rouva” Aino Sibeliuksen lokakuun alkuun asti esillä olevan näyttelyn teemaksi. Aino Sibeliuksen passi on esillä näyttelyssä. Passikuva esittää "professorin rouva Aino Sibeliusta" Taidemuseot ovat viime vuosina yhä enemmän yhdistäneet näyttelyissään kulttuurihistoriallista aineistoa. Tämä näyttely voisi olla ennemminkin kulttuurihistoriallinen näyttely – ja se on ainoastaan positiivista. Näyttelyyn on nimittäin koottu runsaasti aitoja Aino Sibeliukselle tai hänen kotiinsa kuuluneita esineitä ja valokuvia – taideteoksiakaan kuitenkaan unohtamatta. Aino Sibelius eli lapsuutensa kulttuurikodissa. Hän syntyi kenraali Alexander Järnefeltin ja hänen vaimonsa Elisabethin seitsemäntenä lapsena. Arvid-veljestä tuli kirjailija, Eerosta...

Miten upeaa, että pääsiäisen Helsingin Sanomat julkaisee kolmen sivun jutun kulttuurihistoriallisesta museonäyttelystä. Vieläpä museosta, joka sijaitsee pääkaupungin ulkopuolella. Hesarissa on siis tänään juttua Tampereen museokeskus Vapriikissa esillä olevasta näyttelystä Suomalaiset pyhiinvaellukset keskiajalla . Aihe, joka ei välttämättä kiinnosta suurta kansaa samalla tavoin kuin parin vuoden takaiset muumiot tai terrakottasoturit. Sitä suuremalla syyllä, hieno näyttelyaiheen valinta Vapriikilta. Itse en todellakaan ole keskiajan historian asiantuntija, en myöskään uskontohistorian. Mutta jos on omilla turistireissuilla tullut vierailleeksi mm.Turun tuomiokirkossa, Naantalin luostarikirkossa , Hattulan pyhän ristin kirkossa ja Rengon kirkossa. Tai huomannut Ruotsin Vadstenan kirkossa , että täällä on nyt jotain erityistä. Tai seurannut viime kesänä Pyhän Jaakobin tien vaeltajia Burgosissa Espanjassa. Ja jopa soutanut sille Piispa Henrikin muistopaikalle Kirkkokarilla Köyliönj...