Joskus jotain tehdäänkin - halusin kukkakehikon

Aika harvoin haluan mitään uutta tavaraa. Se, mitä meille hankitaan on aika usein käytettyä tai vanhaa. Voin täysin huoletta käydä sisustus- ja lahjatavaraliikkeissä. Minulle ei yleensä tule niissä mielitekoja.
Viime kesänä näin Billnäsin Rakennusapteekin eteisessä "Ruusutornin". Se jäi kaivelemaan mieltä. Sellaisen voisin haluta pihalleni hopeapalloni viereen. Hankintaa ei kuitenkaan tehty, mutta kuvat kuitenkin otettiin.
Myöhemmin kesällä käytiin ruotsalaisen taiteilija Carl Larssonin kotimuseossa Sundbornissa. Siellä puutarhassa se sitten oli - tai kaksikin niitä. Sellaisen minä haluaisin.
Nyt sitten, viikko ennen äitienpäivää tallissa alkoi tapahtua. Kiirehän siinä tuli - pitihän sitä hommaa varten nyt hankkia uusi "viimeistelynaulain" ja vaikka mitä. No, äidit saivat tänään keltamultaiset kukkakehikkonsa. Minun jäi vielä odottamaan maalausta.

Paikallista hyvää palvelua. Halusin oman tornini huipulle rautaisen ranskanliljan. Paikalliselta kauppiaalta sitä käytiin kyselemässä. Ei löytynyt, mutta kotonaan voisi olla. Pyöräili sitten eräänä iltana tuomaan sen meille. Näin täällä. 
 Nyt sitten jäädään odottamaan paitsi viimeisen kehikon maalausta myös krassin kasvua...

Kommentit

Lähetä kommentti