Sikses kiva paikka

Oletko koskaan kuullut Beda Stjernschantzista? Minä en ainakaan ollut. Jean Tinguelyn lisäksi Amos Andersonin taidemuseossa on nyt esillä kyseisen suomalaisen naistaiteilijan näyttely. Tämän näyttelyn jälkeen hänet toivottavasti tunnetaan ja muistetaan laajemminkin. Pääosin yksityiskokoelmista koottu näyttely luo hienosti kuvan 1800-1900 –lukujen vaihteen taidemaailmassa vahvasti mukana olleesta taiteilijasta, jonka suurin puute taisi olla hänen sukupuolensa.    Beda Maria Stjernschantz (1867-1910) on yksi Suomen tärkeimmistä symbolistimaalareista. Hän syntyi Porvoossa ja opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1885–1889 ja sai myös yksityisoppia Gunnar Berndtsonilta. Nuori taiteilija eli vaatimattomasti ja sairasti paljon. Hän matkusti kuitenkin mm. Virossa, Pariisissa ja New Yorkissa, osin ansiotyössä ja osin maalaamassa. Viimeisinä elinvuosinaan hän joutui viettämään pitkiä aikoja keuhkoparantolassa Nurmijärvellä. Beda Stjernschantzin elämä päättyi its...

Sveitsiläisen taiteilijan Jean Tinguelyn (1925-1991) taiteessa on jotakin kiinnostavaa. Täytyy myöntää, etten ollut kuullut kyseisestä taiteilijasta mitään ennen Baselin lomamatkaamme syksyllä 2009. Tuolloin jaksoimme pitkiäkin aikoja katsella Carnaval-suihkulähdettä, joka sijaitsee kaupungin teatterin edustalla. Suihkulähteessä olevat metalliveistokset, jotka toimivat kuin koneet liikkuen, siirtäen vettä suihkulähteessä tai pitäen mitä erilaisempia ääniä vangitsivat kyllä huomion. Kaupungissa olisi ollut taiteilijan oma museokin, mutta siellä emme (ymmärtäneet) tuolloin käydä. Tämän jälkeen Tinguelyn teoksia alkoi näkyä siellä sun täällä.  Jean Tinguely ja Niki de Saint Phalle 1972 (kuva postikortista, joka ostettu museokaupasta) Leonardo Bezzola Aikaisemmin olin jo innostunut bongailemaan Niki de Saint Phallen veistoksia eri paikoista. Ja kas kummaa, usein Tinguelyn veistokset lomittuivat näiden kanssa. Niinhän se sitten selvisi minullekin, että kyseessä on aviopari. ...

Yksi Viron taidemuseon pisteistä toimii Tallinnan vanhassa kaupungissa sijaitsevassa keskiaikaisessa Nigulisten kirkossa .   Nigulisten kirkko rakennettiin 1200-luvulla ja se omistettiin merenkulkijoiden suojeluspyhimys Nikolaukselle. Tuosta alkuperäisestä kirkosta ei paljoa ole jäljellä. 1400-1600-lukujen muutoksissa kirkosta muotoutui sen näköinen, mitä siitä nyt on nähtävillä. Kirkko kuitenkin vaurioitui pahoin pommituksessa vuonna 1944. Kirkon sisällä olleet aarteet saatiin kuitenkin pelastettua. Korjaustyöt valmistuivat 1980-luvun alussa. Senkin jälkeen tapahtui vielä yksi katastrofi, kun kirkon torni tuhoutui tulipalossa 1982. Vuodesta 1984 lähtien kirkkorakennus on toiminut konserttisalina sekä keskiaikaisen kirkkotaiteen museona. Taideteoksista tunnetuin on lyypekkiläisen Bernt Notken suuri Kuolemantanssi-maalaus. Tai ainakin osa sitä. Kolkko kuolema vie tässä maalauksessa viimeiseen tanssiin niin paavin, keisarin, kardinaalin kuin kuninkaankin ikään, asemaa...

Kun oli kuljeskellut jo yli neljä tuntia Tallinnan lentosataman museossa, ei edes tämän perheen innostus enää riittänyt samana päivänä Kumu-vierailuun. Päätimme siis vähän ajella katselmaan, miltä kaupunki näyttää keskustan ulkopuolel l a. Sää oli vähän pilvinen ja sumuinen, mutta päätimme silti käydä kääntymässä Tallinnan TV-tornin luona. Matka kulki Piritan rantakadun kautta. Koska kerran Tallinna oli meille entuudestaan vieras paikka, heräsi koko ajan halu tulla kaupunkiin uudelleen kesällä.   Pirita - totta kai Birgitastahan se nimi tulee! Pitihän sitä sitten käväistä myös katsomassa vastaan tulleet luostarin rauniot. Pyhän Birgitan luostari rakennettiin 1400-luvun alussa ja se tuhoutui jo seuraavan vuosisadan lopulla. Komea paikka, mutta alue oli juuri nyt suljettuna "maaston mutaisuuden" johdosta. Sinnekin on siis mentävä kesällä uudelleen. Jatkoimme matkaamme kohti televisiotornia. Tie kulki metsämaastossa sijainneen hautausmaan vieritse. Televisiotorni on ...