Sikses kiva paikka

Olisiko taas aika, noiden oikeiden blogistien tapaan, muistella mennyttä vuotta.   Blogi oli etenkin kesällä aktiivinen, johtuen mukavista reissuista eri museoissa ja kirkoissa. Kaikkiaan viime vuonna tässä blogissa ilmestyi  vajaat 80 kirjoitusta. Tammikuussa vaikutuin mm. Rafael Vardista ja paikallisesti Voitto Vikaisesta .   Helmikuussa uskaltauduttiin talvireissulle eteläisen naapurimaan pääkaupunkiin Titanic-näyttelyn innoittamana. Tallinna oli aikaisemmin jäänyt meiltä käytännössä väliin. No, vuoden aikana tehtiin sitten neljä reissua tuohon kauniiseen kulttuurikaupunkiin. Maaliskuussa ei paljoa reissattu. Helsingissä tuli kuitenkin katsastettua niin Tinguelyn kuin Stjernschantzinkin näyttelyt. Huhtikuussa käytiin mm. Tampereella näyttämässä nuorisolle ”Simpsoneistakin tuttu” Andy Warhol . Toukokuussa alkoi kaasujalkaa jo vipattaa ja mieli teki lähteä kevätajelulle vaikka vain Turkuun . Kesäkuussa alkoi rompetorikausi. Kesän aikana raportoin ain...

  Aikuisten parin päivän tunnelmointimatka Tallinnassa. Hyvää ruokaa ja kahvia. Sai vain seistä ja ihailla jouluvaloja. Ei oikeasti tarvinnut käydä yhdessäkään kaupassa (okei, käytiin me ennen lähtöä Rimissä), Kumussa sai viettää aikaa vaikka kuinka kauan, Toompeallekin liukasteltiin aika viimassa. Ei tarvinnut lähteä Saksan joulutoreille, minulle riittivät nämä oikein hyvin. Kauniit rakennukset ja kauniit talot, hieman uutta lunta (toki liukkaita katujakin), manteleita, hehkuviiniä joka kulmassa, rauhallista, hiljaistakin. Matkan parista museosta kirjoitan varmasti myöhemmin, mutta nyt nämä tunnelmakuvat talvisesta ja jouluisesta Tallinnasta (joulutori on siis Raatihuoneentorilla vielä loppiaiseen saakka).    

Valmistautumista jouluun. Oman perheen kanssa. Kaikki kotona. Oma isäni kirjoitti tänään paikallislehdessä, millaiset olivat hänen perheensä ensimmäiset joulut. Ensimmäinen koko perheen yhteinen joulu vietettiin hänen ollessaan jo lähes kuusi vuotta. Rauhallista joulua kaikille!

Vuorossa on tämän blogin ainoa (tai ainakin sarjassaan ainoa) maksettu kirjoitus. Sillä nyt esitellään työpaikkani joulutunnelmaa. Wahlbergin museotalo on taas saanut oman joulukuusensa, joulukukat kreppipaperinsa ja runsaudensarvet mantelinsa. Tosiasiassa tämänkin "sisustuksen" taustalla on valtava määrä työtä. Tänä vuonna sen tekivät työkaverini, itse keskityin samaan aikaan muihin töihin. Jokainen koriste haetaan omista säilytystiloistaan, poistetaan silkkipaperit, kannetaan laatikot odottamaan näyttelyn purkua, haetaan kukkasia, tilataan kuusia, askarrellaan koristeita, leivotaan tekoruokia, opetellaan taikalyhdyn käyttöä, tehdään ruukunsuojuksia, siirrellään museohuonekaluja, viedään kesäesineitä varastoon jne. Puhumattakaan siitä toisesta puolesta, eli tällä kertaa näyttelytiloissa kerrotaan joululaulujen historiasta ja arvuutellaan, että mistäköhän joululaulusta mahtaa olla kyse. Tutkimusta, käsikirjoitusta, tulosteita, skannaamisia, kehystämisiä, pohust...

Turussa, Aurajoen rannalla sijaitsee punainen puurakennus, jonka katto ainakin paljastaa talon olevan melko iäkäs. Nykyään talossa toimii Turun museokeskuksen yksi kohde, Qwenselin talo ja apteekkimuseo. Rantakadulta noustaan rappuja ylös ja tunnelma vaihtuu heti lipunmyynnissä. Asiakas voisi kuvitella tulleensa vähintään sadan vuoden takaiseen apteekkiin. Rakennus on vanha porvaristalo, joka todellakin on 1700-luvulta. Talo on saanut nykyisen nimensä ensimmäisen tunnetun omistajansa, Wilhelm Johan Qwenselin mukaan, joka osti tontin vuonna 1695. Talon seuraavista omistajista on ennen muita mainittava lääketieteen tohtori, Suomen ensimmäinen kirurgian professori Josef Gustaf Pipping. Hän omisti Qwenselin talon vuodesta 1785 kuolemaansa saakka v. 1815. Qwenselin talo muuttui kauppiastaloksi 1820-luvun lopulla, jolloin kauppalaivuri ja kauppias Nils Friedrich Tjäder osti sen. Rakennukseen avautui Apteekkimuseo 1950-luvulla.  Museon asuinhuoneissa on upea 1700-1800 -...

Tampereen museokeskus Vapriikissa avautuneessa uudessa Postimuseossa on esillä kansaivälistäkin huomiota saanut näyttely Salaisuuksin suljettu – kirjeiden Tom of Finland . Kaarinassa vuonna 1920 syntynyttä Tom of Finlandia eli Touko Laaksosta pidetään yhtenä Suomen kansainvälisesti tunnetuimpina kuvataiteilijoina. Laaksosen eroottinen taide on saanut etenkin homopiireissä maailmanlaajuista huomiota, mutta hänen siviilielämänsä Tom of Finland -taiteilijanimen takana takana on säilynyt monille salaisuutena. Näyttely luo mielenkiintoisesti kuvan lämminhenkisestä, sukurakkaasta ja postimerkkeilyä harrastavasta miehestä. Näyttelyn punaisena lankana kulkevat Touko Laaksosen kirjeet, joita hän on lähettänyt mm. neljälle sisarelleen. Heille hän oli aina Touko, hän ei koskaan maininnut sisarilleen olevansa maailmalla tunnettu Tom of Finlandina. Postimuseon yläkertaan on koottu lämminhenkinen, inhimillinen näyttely, joka kertoo tunnetun suomalaisen kuvataiteilijan tarinan. Ainakaan m...

Mitä tekee museotyöläinen viettäessään vapaapäivää? No, menee tietenkin muihin museoihin. Perjantaina oli mahdollisuus päästä miehen kyydissä Tampereelle, joten ohjelmassani todellakin oli museokäyntejä. Kaupunki oli vierailun kunniaksi verhoutunut aivan valkoiseksi. Museokeskus Vapriikista löytyi kuitenkin muitakin värejä. Kuten olen useasti ennenkin kirjoittanut, on Vapriikki yksi mielimuseoistani. Nytkin siellä olisi ollut esillä toistakymmentä erilaista näyttelyä. Aulassa olikin vilskettä. Perjantai oli senioripäivä, museon ravintola näytti olevan lounasvieraiden suosiossa, koululaisryhmiä tuli ja meni. Mutta niissä näyttelyissä, joissa minä kiersin, ei muita asiakkaita ollut. Sain siis taas nauttia näyttelyiden annista täysin yksikseni. Ensimmäiseen näyttelyyn ihastuin. Tyylikkäästi tehty, selkeästi yhtä teemaa käsittelevä museonäyttely, jossa ei liikaa menty tekniikan vietävänä. Revontuli - säkenöivää eleganssia esitteli napakasti nelisenkymmentä tyylikästä naisten vaatett...

Kustaa II Aadolfin patsas Tukholmassa Tänään liehuvat Suomen liput, sillä maassamme vietetään ruotsalaisuuden päivää, joka taas on yleinen liputuspäivä. Ruotsalaisuusliike alkoi 1900-luvun alussa nostaa tietoisesti esiin ruotsin kielen ja kulttuurin asemaa Suomessa, vastaiskuna vahvistuneelle suomalaisuusliikkeelle. Mutta miksi  juuri tänään? Tänä päivänä – juliaanisen kalenterin mukaan – Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf kaatui Lützenin taistelussa vuonna 1632. Marraskuun kuudennesta tuli jo 1600-luvulla Kustaan nimipäivä ruotsalaisessa almanakassa. Kuningas Kustaa II Aadolfin kuolinpäivä haluttiin nostaa ruotsalaisuuden päivän päivämääräksi, sillä juuri hänen aikanaan luotiin pohja Ruotsin suurvalta-asemalle. Kuningasta pidettiin suurena sotapäällikkönä ja luterilaisen uskon kannattajana. Hänen 300-vuotisjuhliaan juhlittiin Tukholmassa näyttävästi 1800-luvun lopussa. Suomessakin häntä pidettiin miltei sankarikuninkaana. 1900-luvun alussa juhlan luonteeseenkin kuului ...