Sikses kiva paikka

Viime viikonloppuna teimme syksyisen taidematkan pääkaupunkiin. Iltapäivällä oli vielä pari tuntia tehokasta museoaikaa jäljellä, kohteeksi valikoitui Ateneum ja Alice Neel . Vaikka 1980-luvun loppupuolella istuinkin Turun yliopistossa Lars Saaren taidehistorian luennoilla, myönnän, etten ollut koskaan ennen tätä näyttelyä edes kuullut koko taiteilijasta. Sen verran huonosti näköjään taidetta tunnen. Noilla kursseilla oli muuten aina se huono puoli, että aloitettiin historian alusta ja kun tultiin 1900-luvulle, niin aina se aika loppui kesken. No, se siitä.   Olin toki nyt kuullut ja lukenut näyttelystä. Ateneumin näyttely avautui kesän alussa ja se on esillä vielä viikon ajan. Näyttelystä oli jaettu etenkin paljasrintaisten naisten kuvia. Tai ainakin se muistikuva minulla oli, kun näyttelyyn menimme. Mutta näyttelyhän yllätti. Mielenkiintoinen taiteilija ja mielenkiintoiset muotokuvat. Jotenkin minulle jäivät näyttelystä mieleen etenkin nämä mieskuvat. Alice Neel: Art Shie...

  Hautausmaat, niihin nyt vaan on päästävä. No, ehkä kaikki vielä pääsemmekin. Sitä ennen nautin niiden tunnelmasta maan päältä, ovathan ne lähes aina mitä kauniimpia puistoalueita. Helsingin Hietaniemen hautausmaan ohitse olemme ajaneet vuosikymmeniä todeten aina, että tuollakin pitäisi käydä. No, kesäisellä korispelireissulla ehdimme käydä paitsi Tamminiemessä myös parin tunnin kävelyllä Hietaniemen hautausmaalla. Me olimme kuin ne muutkin hautausmaalla kulkevat. Toisilla oli kännykkä kädessään etsiessään Pokemoneja, meillä karttatuloste. Vähän aikaa meni, että oivalsimme, miten ne koodit siinä kartassa toimivat, mikä kortteli tai käytävä? Mutta pääsimme kuin pääsimmekin jyvälle. Kannattaa siis etukäteen joko tulostaa tunnettujen henkilöiden hautapaikkakartta - tai sitten koittaa tutkia sitä pdf-versiota siitä kännykästä.       Me aloitimme maan päämiehistä. Presidentit löytyvät hautausmaan pohjoislaidalta. Samalla alueella oli myös muu...

Tämän talon viimeisen asukkaan syntymästä on tänään 116 vuotta. Ja tässä Tamminiemen kodissaan hän kuoli aika tarkkaan kolme vuosikymmentä sitten. Tamminiemi oli presidentti Urho Kekkosen koti ja työpaikkakin. Itse edustan ikäpolvea, jolle Kekkonen oli yhtä kuin Suomen tasavallan presidentti lähes parinkymmenen vuoden ajan. Muistan myös tarkkaan, missä olin, kun kuulin hänen kuolemastaan. Oli tuulinen elokuun lopun yö, kun ajoin isän ysikutosella Uudenkaupungin torigrilliltä kotiin. Vein ystäväni kotiinsa Uudenkaupungin Santtioon ja kääntyessäni Pilkkasiipikujalle tuli Saabin autoradiosta ylimääräiset uutiset, joissa kerrottiin Kekkosen kuolleen. Kekkonen asui tässä presidentin virka-asunnossa pitkään, myös viimeiset elinvuotensa. Hänen kuoltuaan Museovirasto teki Tamminiemestä kotimuseon. Kuolinpesä lahjoitti irtaimiston valtiolle ja museo avautui yleisölle vuonna 1987. Helsingin Seurasaaren lähellä sijaitseva Tamminiemi oli alun perin kauppias Jörgen Nissenin ke...