Vielä Wienin nähtävyyksiä

Blogin aikaisemmissa kirjoituksissa olen esitellyt erilaisia Wienin nähtävyyksiä: kahvilakulttuuria, hautausmaakulttuuria, Taidehistoriallisen museon antia, Belvederen palatsia ja sen taidetta, Albertina-museon taidetta, Hundertwasserin ja jugend-tyylin arkkitehtuuria, Ringstrassen rakennuksia ja vielä Wienin pääsiäsitunnelmia. Vielä jäi kuitenkin kerrottavaa ja jaettavaa vinkiksi teillekin.

Kaisergruft

Jos hautausmaavierailu ja hautausmaamuseo ei vielä riittänyt, niin aivan Wienin keskustassa sijaitsee keisarillisen suvun hautakrypta, Kaisergruft tai Kapuzinergruft. Krypta sijaitsee Kapuziner-kirkon alla ja se on pääsymaksullinen käyntikohde.

Kryptan päällä olevaan kirkkoon pääsee myös tutustumaan.

Kryptaan on haudattu kaikkiaan 12 keisaria, 19 keisarinnaa ja noin sata muuta Habsburgien jälkeläistä. Ensimmäiset suvun jäsenet haudattiin tänne jo 1600-luvulla.

Sarkofagit ovat mahtavia ja monet barokkityyliin runsaita ja koristeellisia. Arkun muotoisten sarkofagien lisäksi kryptassa on joitakin vain vanajien sydämiä varten valmistettuja uurnia.

Mitä enemmän tunnet Itävallan tai Itävalta-Unkarin historiaa ja Habsburgeja, sitä enemmän varmaan tästäkin paikasta saat. Tunnetuimmat haudat täällä lienevät ne Sissin ja Franz Josephin vierekkäin sijaitsevat arkut.

Sisi-museo

Wienillä ja Itävallalla on oma prinsessansa, Sisi, Elisabet, tai suomalaisittain Sissi. Kaupungissa ei voi välttyä törmäämästä Sissin kuviin tai niistä tehtyihin matkamuistoihin. Sissi on saanut myös nimeään kantavan museon.

Keisarinna Elisabeth "Sisi" (1837–1898) tuli tutuksi maailmalle etenkin suositun 1950-luvun elokuvatrilogian johdosta, jossa Romy Schneider esitti tätä itävaltalaista keisarinnaa. Myönnän, että itsellenikin Wienin ja Itävallan kiehtovuus tulivat nuoruudessa (tai lapsuudessa) tunnetuiksi näiden elokuvien (ja Sound of Music -elokuvan) myötä. Elokuvissa Elisabetista luotiin satumainen prinsessa.

Todellisuudessa hänen elämänsä oli hyvinkin traaginen. Hänet naitettiin vasta 15-vuotiaana keisari Franz Jospehille ja hän joutui elämään muodollisessa Habsburgien hovissa. Hän koki oman tyttärensä kuoleman ja poikansa, kruununperillisen, Rudolfin itsemurhan. Sissi eli kurinalaista elämää säilyttääkseen hyvän kuntonsa ja kauneutensa, josta oli tullut hänelle lähes pakkomielle. Sissistä oli tullut aikakautensa kauneusihanne ja tyyli-ikoni.

Keisarinna Elisabetin oma elämä päättyi myös traagisesti. Anarkisti puukotti häntä ja hän menehtyi näihin puukoniskuihin vuonna 1898.

Sisi-museo sijaitsee aivan kaupungin keskustassa Hofburgin palatsissa, joka oli myös keisarillinen talviasunto. Museo esittelee paitsi Sissin elämän vaiheita, myös tätä Sissi-myyttiä ja sen syntyä. Itse pidin eniten museossa esillä olleista aidoista perheelle kuuluneista esineistä ja huonetiloista kalusteineen. Tähän museoon on lähes pakko hankkia liput ennakolta. Tilat ovat ahtaat ja sisään pääsee vain tietty määrä kerrallaan.

Espanjalainen ratsastuskoulu

Sisi-museon kanssa samassa Hofburgin palatsissa sijaitsee myös toinen Wienin suosituista nähtävyyksistä, Espanjalainen ratsastuskoulu. Tämä ratsastuskoulu, Spanische Hofreitschule, on saanut nimensä Espanjasta alkuaan kotoisin olevista lipizzanhevosista. Ensimmäiset tämän rodun hevoset tuotiin Wieniin ratsastuskoulua varten jo vuonna 1572. Yleisölle järjestetään vanhassa palatsin kristallikruunuin valaistussa ratsastushallissa näytöksiä, joissa hevoset ja ratsastajat esiintyvät musiikin tahtiin. Tämä on niin suosittua, että esitykset myydään loppuun usein jo hyvissä ajoin ja liputkin maksavat korkeimmillaan lähes 200€. Jos aihe kuitenkin kiinnostaa, niin ratsastuskoulun harjoituksia pääsee myös seuraamaan. Näihinkin on syytä ostaa liput ennakkoon.

Ratsukot siis harjoittelevat pari kertaa aamupäivisin ja näihin tuokioihin voi ostaa liput. Näin mekin teimme, hinnat olivat 20-30€. Esityksen kuvaaminen on ehdottomasti kielletty, mutta tyhjää salia sentään sai. Olihan se ihan mielenkiintoinen kokemus.

Hevostallit sijaitsevat myös Hofburgin alueella.

Prater

Jos oli keisarilla palatsit ja ratsastuskoulut, oli myös metsästysmaat. Vanhan keskustan laitamilla sijaitsivat keisarilliset metsästysmaat, jotka keisari Joseph II avasi vuonna 1766 kaupunkilaisille yleiseksi kansanpuistoksi. Alueelle rakennettiin kahviloita ja tanssipaviljonkeja ja pikku hiljaa myös muita huvilaitteita. Prater oli syntynyt.

1800-luvulla alue laajeni huvipuisto-osalla. Maailman kuuluisin maailmanpyörä Riesenrad valmistui vuonna 1897 keisari Franz Josephin hallitsijuuden 50-vuotisjuhlan kunniaksi. Sama maailmanpyörä hallitsee yhä Praterin puistoa. Tosin maailmapyörä, kuten Prater muutenkin, kärsi suuria vaurioita viime sotien pommituksissa. Maailmanpyörän korkeus on noin 65 metriä, samoin halkaisija ja se pyörii 2,7km/h nopeudella.

Itse en ole huvipuistojen suuri ystävä, tai ainakaan huvilaitteiden. Silti olen jokaisella kolmella Wien-matkallani halunnut Prateriin. Prater on laaja puistoalue ja erillinen huvipuisto. Huvipuistoa ei kuitenkaan ole mitenkään aidattu, eikä sinne ole pääsymaksua. Se on osa kaupungin puistoaluetta, siellä on katuja ja siellä myös asutaan. Jos haluat mennä huvilaitteisiin, maksat juuri siihen laitteeseen. Osa laitteista on jo iäkkäitä, mutta koko ajan alueelle on valmistunut myös uutta.