Jaakko Niemelän ja Ellen Thesleffin näyttelyt HAM:ssa


Helsingin taidemuseossa on esillä useakin eri näyttely. Loppiaisviikonlopun Helsinki-reissulla kiersimme niistä osan.
 

 Ellen Thesleff


Vielä 26.1. saakka museossa on esillä kaunis kokonaisuus yhden Suomen kultakauden tunnetun taiteilijan, Ellen Thesleffin teoksista. Minä maalaan kuin jumala –niminen näyttely esittelee taiteilijan eri elämänvaiheita ja sitä kautta niiden vaikutuksia hänen taiteeseensa. 
Ellen Thesleff, Kuutamo, 1934.

Ellen Thesleff (1869–1954) oli arvostettu taiteilija jo elinaikanaan. Näyttely avautui viime vuoden huhtikuussa, lokakuussa hänen syntymästään tuli kuluneeksi 150 vuotta. Näyttely on rakennettu miellyttävästi. Minä en ainakaan muistanut näyttelyyn mennessäni Ellenin elämänvaiheita, joten kronologinen teema sopi minulle hyvin. Näyttelyssä oli sopivasti tekstiä, tosin kuten niin usein se on melko pienellä kirjoitettua (ne tekstit, jotka olivat teosten lähellä). Loppiaisviikonloppuna, jolloin tuntui, että me olimme hotellin ainoat ei-venäläiset asiakkaat, kiinnittyi huomio myös siihen, että tässä museossa myös heidät oli huomioitu, kun tekstitykset olivat myös venäjäksi.

Ellen Thesleffille ja hänen taiteelliselle työlleen tärkeitä paikkoja olivat Ruoveden Murole, Pariisi ja Italian Firenze. Synnyin- ja kuolinpaikka hänellä oli kuitenkin Helsinki.
Valokuvasuurennos näyttelytilassa. Ellen Thesleff maalaamassa perheen kesäpaikan lähellä Ruoveden Murolessa.
Ellen Thesleff tiesi jo lapsena haluavansa taiteilijaksi, myös hänen vanhempansa tukivat häntä taiteilijan uralla, etenkin isän tuki oli tärkeä. Ellen aloitti taideopinnot jo 15-vuotiaana Suomessa ja jatkoi niitä myöhemmin Pariisissa. Siellä hän löysi maalauksiinsa uuden tyylin, symbolismin. Symbolismi halusi kurkistaa ihmisen sieluun ja hämärtää unen ja todellisuuden rajapintoja.
Ellen Thesleff löysi 1910-luvulla Firenzestä itselleen mallin, punahiuksisen Natalinan. Häntä taiteilija kuvasi monessa eri teoksessa, joiden nimenä on La Rossa. Tämä öljymaalaus La Rossasta on vuodelta 1915.
Pariisin jälkeen Ellen matkusti Firenzeen, josta tuli hänen taiteellinen kotinsa. Samalla taiteeseen tulivat etelän värit ja valot.
 
Ellen Thesleff, Juhannus 1906
Näyttelyn kuratoinut Hanna-Reetta Schreck on eräässä haastattelussa todennut, että Ellen tutustui Firenzessä paitsi kaikkiin uusimpiin taidevirtauksiin, myös taidehistorian suuriin teoksiin ja mestareihin. Kuten näyttelyn otsikkokin antaa ymmärtää, oli Ellen Thesleff taiteen tekemisessä melko itsevarma. Hän vertasi itseään taiteen miesneroihin kuten Leonardo da Vinciin ja Michelangeloon.
 
Näyttelyssä on esillä myös runsaasti taiteilijan luonnoksia, kirjeitä, muistiinpanoja ym. Kuten tämä Firenzessä kirjoitettu ja piirretty muistiinpano tanssija Isadora Duncanista.

Ellen Thesleff - Minä maalaan kuin jumala -näyttely Helsingin taidemuseossa 26.1.2020 saakka.

Jaakko Niemelä: Nostalgia

HAM:n yläkerrassa on esillä modernimpaa taidetta. Raumalaislähtöinen Jaakko Niemelä on tullut tutuksi monista julkisista teoksistaan ja installaatioistaan. Tässä näyttelyssä kannattaa ehdottomasti keskittyä myös kuvaesitykseen, jossa pyörii kuvia taiteilijan muistiinpanoista, kuvia omista matkoista jne. Tämä avaa vähän tämän Nostalgia-näyttelyn taustoja. Kuvaesityksestä selviää mm., että taiteilijan isä oli purjelaivoillakin seilannut merkikapteeni ja jossain tekstissä Niemelä toteaakin, ettei juuri tuntenut isäänsä.
Tämä Nostalgia-näyttely ja sitä edeltäneet vuosien työskentelyt ovat yritys tutustua uudelleen isään. Taiteilija on kiertänyt itsekin valtamerilaivalla isän jalanjäljillä, kiertänyt Kap Hornin, vieraillut Moshulu-purjelaivalla, jolla isä seilasi jne.
 
Näyttelyssä voisi helposti katsella vain videota teknisenä ratkaisuna, animaationa. Mutta tunnistamalla tämän taustatarinan saa teoksesta aika paljon enemmän. Teos koostuu tuulettimien aiheuttamasta tuiverruksesta, kankaiden liikehdinnästä, valoista, rakennustelineiden varjoista ja itse videoista, jossa suuren rahtilaivan rakenteet murtuvat ja hajoavat. 


Tämä Jaakko Niemelän Nostalgia -näyttely on esillä 15.3.2020 saakka.

HAM:ssa kiersimme vielä näyttelyn, joka kertoi sodan ajan mielialoista Helsingissä, siitä ehkä omassa kirjoituksessa myöhemmin.

Kommentit

  1. Kiitos kun muistutit, että nämäkin näyttelyt pitäisi ehtiä katsomaan. Pakko ehtiä katsomaan Ellen Thesleff ennen sen loppumista. Vuodenvaihde aina sotkee aikatauluja ja meinasin missata Amos Rexinkin - onneksi ehdin!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti